Reformoidun kirkon leviäminen
Sveitsin kalvinistinen kirkko käyttää itsestään nimeä reformoitu kirkko. Sen keskuspaikassa Genevessä kasvatettiin uskonsa vuoksi vainottuja oman alueensa reformoidun kirkon työhön. Näin koulutettiin esim. Skotlannin reformoidun kirkon johtaja John Knox. Calvin pyrki tietoiseen käännyttämiseen, jotta reformoidusta kirkosta tuluisi universaali kirkko. Skotlannin lisäksi muodostui nopeasti reformoitu kirkko Hollantiin ja Calvinin kotimaahan Ranskaan. Englannissa kalvinisteja sanottiin puritaaneiksi ja Cromwellin aikana he tavoittelivat valtakirkon asemaa.
Kirkkokunta, joka ei ollut valtioon sidottu ja maallikkojohtoisena vetosi valistuneeseen keskiluokkaan, muodosti 1500-luvun loppuun mennessä uskonpuhdistuksen taistelevan siiven. Itsenäisten reformoitujen seurakuntien ja koko reformoidun kirkkoperheen suurimmaksi heikkoudeksi muodostui tunnustuskirjojen puute, joka teki sen jakaantumiselle alttiiksi. Reformoidun kirkon alueilla nousi sen sisältä radikaaleja maallikkoryhmiä, ns. kastajaliikkeitä, joista valtaosaa vainotiiin niiden yhteiskuntavastaisuuden vuoksi. Osa liikkeistä oli väkivaltaisia, osa kielsi tarttumasta aseisiin. Useimmat nykyiset vapaakirkot ovat tämän liikkeen henkisiä perillisiä. Alkuperäisenä on säilynyt harva ryhmä. Tunnetuin on mennoniittain pasifistinen kirkko, joka säilyi Hollannissa ja jonka kannattajia elää yhä 1500-luvun tyyliin Yhdysvalloissa.
Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net
|
