Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

   

Uskonsodista uudelle ajalle

      

Vatikaanin ensimmäinen konsiili

      

Kirkot ja teollinen vallankumous Englannissa

      

Kirkko ja uuden ajan tieteet

      

Herrnhutilaisuus

      

Metodismi

      

Saksalainen pietismi

      

Valistuksen uskonto

      

Järjen ja hyödyn uskonto

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Järjen ja hyödyn uskonto


Järjen ja hyödyn uskonto

Ranskan suuren vallankumouksen eri vaiheissa suhde uskontoon vaihtelija, deismiä pidettiin parhaana vaihtoehtona. Käytettiin myös nimitystä luonnollinen uskonto, ts. järki saattoi hyväksyä opit Jumalan olemassaolosta, sielun kuolemattomuudesta ja ihmisen tahdon vapaudesta. Kaikki yliaistillinen oli hyljättävä niin opissa kuin opin lähteissäkin. Järjen temppeleitä pystytettiin ja papittaret suorittivat niissä palvontamenoja. Vasta Napoleon solmi suhteet uudestaan katoliseen kirkkoon. Järjen uskonto eli kuitenkin nousevien yhteiskuntatieteiden sisällä. Sosiologian perustaja Comte liitti sosiologiaansa uskonnon, jossa palvottiin hänen johdollaan järkeä ja hyvettä. Muualla valistuksen vaikutusalueilla, Saksassa, Englannissa ja Pohjoismaissa, oltiin uskontopolitiikaltaan Ranskaa maltillisempia. Järkeä ja hyötyä korostettiin valtion menestyksen lähteenä, mutta kristillistä kirkkoa ei pidetty järjen tai hyödyn vihollisena. Suvaitsevaisuus oli järkevää toimintaa ja alkava romantiikka herätti kiinnostusta vieraita kulttuureja ja niiden uskontoja kohtaan.

Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.