Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

   

Uskonsodista uudelle ajalle

   

Kristinusko nykyajalla

      

Afrikan kirkot nykyään

      

Aasian kirkot nykyään

      

Kirkot Yhdysvalloissa

      

Saksan Kansallissosialismi ja kirkko

      

Ortodoksinen kirkko 1900-luvun Venäjällä

      

Ranskan katolinen kirkko 1900-luvulla

      

Vatikaanin toinen konsiili

      

Vatikaani II:n jälkeen: Amerikka

      

Vatikaani II: jälkeen : Eurooppa

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Ranskan katolinen kirkko 1900-luvulla


Ranskan katolinen kirkko 1900-luvulla

Kun katolisen kirkon ja Ranskan kolmannen tasavallan välinen konkordaatti murtui vuonna 1905, menetti kirkko Ranskassa maaomaisuutensa ja kaikki rakennuksensa. Se sai ostaa tiettyjä rakennuksia uudestaan haltuunsa, mutta valtaosa kirkoista kuului kansallisomaisuuteen, jota kunnat hallitsivat. Jos kirkko käytti näitä rakennuksia,sen oli myös sitouduttava pitämään ne jatkuvasti täsmälleen samassa kunnossa kuin vuonna 1905.

Kirkko jatkoi yhä koulujen pitoa, koska opettajapula oli suuri. Ainoa osa Ranskaa, jossa konkordaatti oli vielä voimassa oli Metzin ja Strasbourgin alue. Strasbourgissa on maan ainoa valtionyliopistossa sijaitseva teologinen tiedekunta, itse asiassa kaksi, sekä katolinen että protestanttinen. Maassa tarvittiin sairaanhoitoa ja erityisiä turvakoteja, jotka olivat sääntökuntien hoidossa, ne saivat yhä toimia. Kirkon jumalanpalveluselämää oli jo aiemmin kiristetty, esim. kulkueet ja kellojen soitto ovati kiellettyjä. Kaikki ihmisen elämänkaareen liittyvät menot saivat vuonna 1905 siviilimuodon.

Kirkon kannatusta nosti kuitenkin kaksi asiaa. Työläispappiliike teollisuuskaupungeissa ja nuorten työläisten yleissivistävä koulutus toi kirkkoon aktiiveja jäseniä. Kirkot olivat tyhjiä, mutta opintopiireissä oli vilskettä. Toiseksi, ensimmäisen maailmansodan aikana osa papeista ja seminaarilaisista osallistui sanitääreinä ja muussa huollossa taistelutoimiin. Aiemmin katoliset papit olivat olleet poissa sota-alueelta. Antiklerikalismi elpyi sodan päätyttyä ja vasta vuonna 1930 Ranskan Kolmas tasavalta lähetti edustajansa Roomassa vietettyyn riemujuhlaan. Suhteet olivat saavuttaneet "sydämellisen eron" tason. Huomattava osa ranskalaisia on nykyään ateisteja ja maan toiseksi suurin, nopeasti kasvava uskonto on islam.

Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.