Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

      

Uskonpuhdistuksen ns hurmahenget

      

Trenton kirkolliskokous

      

Jesuiitat

      

Anglikaaninen kirkko

      

Sveitsin uskonpuhdistus: Zwingli

      

Sveitsin uskonpuhdistus: Calvin

      

Reformoidun kirkon leviäminen

   

Uskonsodista uudelle ajalle

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Uskonpuhdistuksen ns hurmahenget


Uskonpuhdistuksen ns hurmahenget
Uskonpuhdistuksen (reformaation) voimakasta hengellisyyttä korostava (spiritualistinen) suunta eli ns. hurmahenget pyrkivät aluksi liittymään yleiseen reformaatioliikkeeseen. He eivät saaneet yleistä vastakaikua ankarille moraalivaatimukselleen. Heillä oli järjestysmalli, jossa luovuttiin kaikesta esivallan kunnioituksesta ja haluttiin rakentaa pyhäin yhteisöjä, joilla olisi oma hallintovalta ja omat paikallisista ruhtinaista riippumattomat lait.

Useita ns. pyhiä kaupunkeja linnoittautui suljettujen porttiensa taakse, kunnes ne yksi toisensa perästä pakotettiin yhteiskuntarauhan nimissä antautumaan. Kieltäytyjät radikaalit kokivat marttyyrikuoleman. Reformaattorit sanoutuivat heistä irti ja osaltaan tukivat heidän raakaakin hiljentämistään. Toisaalta näiden reformaation "vasemman siiven" edustajien vaatimukset sosiaalisen kurjuuden poistamiseksi olivat haaste diakonialle, joka vaivalloisesti käynnistyi reformaation aikana korvaamaan maallikkotyönä sitä, minkä luostarit olivat aiemmin hoitaneet.

Uskonpuhdistajien, kuten Martti Lutherin, oli myös otettava kantaa "hurmahenkien" oppiin. Näistä monet olivat spiritualisteja eli uskoivat olevansa Jumalan valittuja, joille Jumala puhui suoraan Pyhän Hengen kautta. Reformaattorit halusivat säilyttää kirkkojärjestyksen, jossa virka oli olemassa kirkon pyhiä toimituksia varten. Ahdistetut spiritualistit pakenivat Englantiin, siirtyivät sieltä Hollantiin, kun heitä sielläkin vainottiin ja muuttivat lopulta Atlantin yli uudelle mantereelle.
Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.