Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

      

Augustinos

      

Uskontunnustukset

      

Jumalanpalveluksen kehittyminen

      

Gregoriaaninen laulutapa

      

Sakramentit

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

   

Uskonsodista uudelle ajalle

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Gregoriaaninen laulutapa


Gregoriaaninen laulutapa.

Gregoriaaninen laulutapa on yksiäänistä kuorolaulua, jossa vuorottelee kaksi kuoroa tai esilaulaja ja kuoro. Usein ne esiintyivät jumalanpalveluksen alussa ns. introituksessa eli johdantovuorolaulussa., mutta muutkin jumalanpalveluksen osat voidaan esittää laulaen. Varsinaista nuottikirjoitusta ei vanhalla ajalla ollut, vaan sävelkulku esitettiin 500-luvulta lähtien erillisillä merkeillä, ns. neumeilla. Myös sanallisia ohjeita saattoi olla samaan tapaan kuin psalmilaulussa juutalaisilla. Keskiajalla oli käytössä kahdeksan ns. kirkkosävellajia eli moodia, joiden perustana oli diatoninen sävelasteikko (viisi koko- ja kaksi puolisävelaskelta). Sävellajin määräsivät perussävel finalis ja kvinttiä ylempänä oleva resitaatiosävel tenor. Jo 1100- luvulta peräisin olevat aiolinen ja joonilainen asteikko tuottivat uuden ajan alussa duuri-molli -tonaliteetin. Paikallista lauluperinnettä säilyttivät katedraalikoulut. Näin syntyivät esim. suomalaiset "teinilaulut" Piae cantiones, jotka levisivät kansan keskuuteeen erilaisina toisintoina, kun opiskelijat kulkivat ympäri kotipitäjäänsä keräämässä ruokaa opiskelunsa tueksi.

Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.