Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

      

Augustinos

      

Uskontunnustukset

      

Jumalanpalveluksen kehittyminen

      

Gregoriaaninen laulutapa

      

Sakramentit

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

   

Uskonsodista uudelle ajalle

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Jumalanpalveluksen kehittyminen


Jumalanpalveluksen kehittyminen

Kristillinen jumalanpalvelus sai paljon vaikutteita juutalaisten jumalanpalveluksesta. Pyhien tekstien lukeminen ja selitys, laulu ja soitto, rukoukset ja ylistykset olivat yhteistä perinnettä. Uhrausta kristityt eivät käyttäneet, ajateltiin, että Kristuksen uhri Golgatalla korvasi näkyvän uhraamisen. Temppelivero korvaantui avustuksilla, joita kerättiin köyhille jaettavaksi, ja ns. rakkauden aterialla, jonka seurakunnan jäsenet söivät yhdessä kokoontuessaan jumalanpalvelukseen. Koska matkat olivat pitkiä maaseudulta kaupungin kokoustiloihin, oli tällä aterialla käytännön merkitys matkaeväänä. Jäännös rakkaudenateriasta on kirkkoleipä, jota suuret kirkot vielä jakavat kirkkovieraille kotiin lähdettäessä. Ehtoollisen vietto oli symbolinen ateria, siinä oli hengellinen sisältö. Jumalanpalvelus muodostui johdannoksi Ehtoolliseen ja kiitokseksi sen jälkeen.

Jumalanpalveluselämä laajentui Ehtoollisen vieton ympäriltä muihinkin kirkon pyhiin toimituksiin, joita ovat sakramentit ja sakramentaalit. Paikalliset seurakunnat lisäsivät yksityiskohtia sellaisiin jumalanpalveluksiin, joita vietettiin esim. avioliittoon vihittäesssä tai hautauksessa. Erilaisten sakramentaalien kuten voitelujen, vihkimysten , kulkueitten ja pahan karkoittamisen kaavat eli formelit saattoivat olla hyvinkin paikallisia.


Idässä Bysantin hovin loistavat palvontamenot olivat pohjana liturgian kehittymiselle ja lännessä luostarit opettivat maallikoillekin ns. hetkipalvelukset eli hartaushetket, jotka toistuivat säännöllisesti vuorokauden eri aikoina. Luostariin sitoutuneet maallikkoryhmät velvoitettiin viettämään näitä lyhyitä jumalanpalveluksia sääntökunnan mukaan. Runsas jumalanpalveluselämä vaati kirkkomusiikkia. Idässä vakiintui erilaisia liturgisia sävelmiä, joilla ihmisääni ylisti Jumalaa. Lännessä oli käytössä messun eri osiin liittyvä soitinten tukema musiikki. Viime kädessä jokainen kirkon tilaisuus, jossa luetaan Raamatun sanaa ja rukoillaan ja veisataan, on jumalanpalvelus.

Copyright Opintoverkko / Maija Arvola, TT, FM
Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.