Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

   

Uskonsodista uudelle ajalle

      

Vatikaanin ensimmäinen konsiili

      

Kirkot ja teollinen vallankumous Englannissa

      

Kirkko ja uuden ajan tieteet

      

Herrnhutilaisuus

      

Metodismi

      

Saksalainen pietismi

      

Valistuksen uskonto

      

Järjen ja hyödyn uskonto

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Uskonsodista uudelle ajalle


Uskonsodista uudelle ajalle

1600-luvulla Euroopassa oli monia vahvoja kirkkokuntia. Katolisen kirkon valta-aluetta olivat eteläinen ja keskinen Eurooppa, luterilainen kirkko vaikutti Saksassa ja Pohjoismaissa, anglikaaninen kirkko Englannissa ja reformoitu kirkko Sveitsissä, Alankomaissa sekä Skotlannissa. Eri uskontunnustusten nimissä käytiin lukuisia uskonsotia, joista merkittävin oli 1618 – 1648 käyty kolmikymmenvuotinen sota. Kirkkokuntien rajat eivät kuitenkaan juurikaan muuttuneet lukuisista sodista huolimatta. Uskonsodat ja kirkon jakautuminen vähensivät paavin ja kirkon johtajien maallista valtaa. Monissa maissa syntyikin poliittinen valta, jonka ei tarvinnut aiempien vuosien tapaan kysyä tukea kirkolta.

Niillä alueilla, joilta katolinen kirkko oli joutunut väistymään, luostarit eivät voineet enää toimia. Luostarien merkittäviä tehtäviä olivat olleet koulutus, sairaanhoito ja köyhistä huolehtiminen. Uudessa kirkollisessa tilanteessa tehtävät siirtyivät valtiolle. Tämä edisti yhteiskunnan maallistumista. Vaikka kirkkokuntien jakaantuminen Euroopassa heikensi kirkkojen toimintakykyä, niin 1600-luvulta lähtien kirkkokuntien  kilpailu lähetyskentillä edisti kristinuskon leviämistä maailmalla.

Valistusaate vaikutti voimakkaasti 1700-luvulla. Se korosti ihmisen järkeä ja suvaitsevaisuutta. Yliluonnollinen ilmoitus ja kokemus sekä mystiikka eivät olleet järjellä selitettäviä, eli niitä ei pidetty tärkeinä. Järjellisen sisäisen äänen kanssa sopi yhteen valistusajan luonnollisen uskonnon ajatus. Luonnollinen uskonto ohjaa ihmistä hyviin ja järkeviin tekoihin elämässä. Luonnollisen uskonnon perusteluksi ei tarvittu yliluonnollista ilmoitusta tai kirkon ylhäältä päin määräämää oppia, koska sen ajateltiin olevan ihmisessä luonnostaan.

1700-luvun lopussa Amerikan yhdysvaltojen perustaminen (1776) ja Ranskan vallankumous (1789) loivat uuden tilanteen uskonnon, kirkkojen ja valtion suhteeseen. Yhdysvalloissa valtio määriteltiin uskonnollisesti sitoutumattomaksi. Ranskassa valtio kielsi uskonnon näkymisen yhteiskunnassa. Kun Rooman keisareista lähtien uskonnon ja maallisen vallan suhde oli ollut tiivis, niin 1700-luvun lopulla syntyi valtioita, joissa uskonto ei enää ollut valtiollinen kysymys.

Pietismin aate syntyi 1600-luvun lopulla uudistamaan kirkkoja. Pietismin edustajat halusivat uudistaa yksilöiden uskonelämän harjoituksen. Rukous, alkukristillisen  elämän ihanne, Raamatun tutkimisen korostaminen ja yleinen pappeus olivat tärkeitä pietismille. Saksan pietistejä olivat Philipp Jakob Spener ja Nikolaus Ludwig von Zinzendorf. Englannissa pietismin johtohenkilö on John Wesley, jonka aktiivisen herätystyön tuloksena syntyi metodistikirkko.

Lähetystyötä tehtiin aktiivisesti 1600 – 1800 -luvuilla. Etelä-Amerikan kristillisyys vakiintui intiaanisotien jälkeen, Aasiassa tehtiin lähetystyötä Japaniin asti. Afrikassa syntyi runsaasti kristillisiä alueita. Suomalainen Martti Rautanen oli merkittävä lähetystyöntekijä 1800-luvulla.

Teollisella vuosisadalla 1800-luvulla kristilliset kirkot saivat paljon arvostelua osakseen. Monet tärkeät filosofit olivat kriittisiä kristinuskoa kohtaan ja tieteen uudet havainnot asettivat uuden haasteen kirkon opille. Englantilaisen biologin Charles Darwinin näkemyksen evoluutiosta kehitysjärjestyksestä koettiin uhkaavan kirkon näkemystä Jumalasta luojana. Saksalaisen Karl Marxin kommunistinen teoria hyvästä yhteiskunnasta sivuutti kokonaan uskonnon merkityksen. Uusi teollinen kulttuuri tehdaskaupunkeineen oli kirkolle vieras ympäristö, eikä kirkolla ollut vastauksia uuden ajan ihmisen kysymyksiin eikä tieteen asettamille haasteille. Näiden syiden vuoksi 1800-luvulla syntyi varsinkin Englannissa uuden tyyppistä yhdistys- ja järjestökristillisyyttä, jota virallinen kirkko ei ohjannut. Tällaisia liikkeitä ovat yhä vaikuttavat Pelastusarmeija, NMKY-liike ja Punainen Risti.

Kristinusko oli levinnyt kaikille mantereille, mutta varsinkin Euroopassa kirkon asema oli muuttunut. Kristillinen kirkko ei ollut enää keskeisin vaikuttaja yhteiskunnissa, vaan se joutui perustelemaan asemansa eri tavalla kuin aikaisemmin.

Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.